Sisällysluettelo:
Kansainvälinen kauppa on yksi maailman talouden perustoista. Maat, joilla ei ole pääsyä tiettyihin luonnonvaroihin tai jotka ovat tehottomia tiettyjen tavaroiden tuottamisessa, voivat käydä kauppaa ulkomaiden kanssa tarvitsemansa resurssit ja tavarat tuodakseen. Tuontiverot (tariffit) ovat rahoituskustannuksia, joita hallitukset määräävät muista maista ostetuille tavaroille.
Toimia
Kuten kaikki muutkin verot, tuontiverot toimivat keinona hallituksille kerätä rahaa rahoittamaan toimintaansa ja ohjelmiaan. Tuontiverot ovat ulkomailta ostettujen tavaroiden myyntihintoja. Esimerkiksi, jos ulkomailla myydään paitoja 10 dollaria, mutta USA asettaa 10 prosentin tuontimaksun paidoille, hinta paitojen tuonnista ulkomailta on 11 dollaria. Hallitus voi nostaa tuontiveroja verotulojen lisäämiseksi tai tuonnin estämiseksi.
tehosteet
Tuontiverojen pääasiallinen vaikutus on se, että ne tekevät tuonnista suhteellisen kalliimmaksi kotimaisille kuluttajille. Kun tuonti tulee kalliimmaksi, kuluttajat vaativat vähemmän tuontia ja vaativat todennäköisesti lisää kotimaan tavaroita. Viejien näkökulmasta tuontiverot ovat kaupan este, joka voi vaikeuttaa kilpailua kotimaisten tuottajien kanssa. Esimerkiksi, jos Kiinan viejät joutuivat Yhdysvaltojen kanssa käytävässä kaupassa 20 prosentin tuontiveroon, kiinalaisten tavaroiden olisi oltava huomattavasti halvempia kuin Yhdysvaltojen tuottajat tarjoavat kilpailukykyä.
mahdollinen
Tuontiverolla on mahdollisuus suojella kotimaisia teollisuudenaloja kansainväliseltä kilpailulta. Esimerkiksi, jos valmistajat Brasiliassa tuottavat paitoja 15 dollarin hintaan, kun taas valmistajat Kiinassa tuottavat paitoja 10 dollaria, Brasilian ihmiset voivat päättää tuoda kaikki paidat Kiinasta. Tämä johtaisi brasilialaisten paitojen tehtaille pois liiketoiminnasta. Jos kuitenkin Brasilia otti käyttöön 60 prosentin tuontiveron, Kiinasta tulevat paidat maksaisivat 16 dollaria ja kuluttajat ostaisivat edelleen 15 dollaria Brasilian valmistamia paitoja.
näkökohdat
Kansan kauppatase on sen viennin ja tuonnin välinen ero. Jos maa vie enemmän kuin se tuo maahan, sitä kutsutaan "nettoviejäksi". Jos se tuo maahan enemmän kuin vienti, sitä kutsutaan "nettotuojaksi". Kun maa asettaa tuontiverot, maa pyrkii siirtymään kohti nettoviejää, koska tuonnin kysyntä laskee.