Sisällysluettelo:
Lainat ovat usein välttämättömiä odottamattomien kulujen kattamiseksi tai erityisen kalliiden kohteiden, kuten autojen ja asuntojen, ostamiseen. Kun kuluttaja lainaa rahaa, hän ei välttämättä ymmärrä kaikkia lainan maksuja. Useimmat luotonantajat perivät vuotuiset korot tai APR: t. Luotonantajat voivat myös määrätä lisämaksuja, jotka ovat rahoituskustannuksia.
Rahoitusmaksu vs. vuotuinen korko
Luotonantajat haluavat tarjota lainanottajalle jonkinlaista kannustinta maksaa laina takaisin ajoissa. Rahoituskulut ja korkotasot asettavat lainan pää- saldolle lisää rahallisia velvoitteita. Rahoituskulut sisältävät kaikki lainan maksut, mukaan lukien korko- ja sitoumamaksut. Vuotuinen prosenttiosuus on korko, jota yhdisteet päivittäin tuottavat.
Uskonnolliset lait
Uskonnolliset lait suojaavat kuluttajia "saalistushinnoittelulta". Perinteinen laina on sellainen, joka perii korkoa, joka on suurempi kuin lain sallima. Liittovaltion käyttöoikeusrajaa ei ole. Myös käyttöoikeuksien rajat vaihtelevat valtion mukaan; ei jokainen valtio määrää korotuksen rajaa. Valtion lakit vaihtelevat seuraamuksista, jotka koskevat lainauksia. Luotonantajalla ei yleensä ole oikeutta periä tuomiota koskevia kustannuksia tai korkoa.
Käyttö- ja rahoitusmaksut
Yleisesti ottaen velkaantuminen koskee vain laittomia korkoja. Lainanantaja, jolla on 12 prosentin velkaantumisaste, ei välttämättä veloita 12 prosentin suuruista APR: ää. Luotonantajan ja lainanottajan välinen sopimus voi kuitenkin edellyttää, että lainanottaja maksaa lisämaksuja, jotka luokitellaan rahoituskuluiksi. Kokonaisuutena koko velvoite voi johtaa maksuihin, jotka teknisesti ylittävät koronmaksun. Laina on vain hyödyksi, jos APR ylittää valtionrajan.
Muut ongelmat
Käyttöoikeussäännöillä on suhteellisen rajallinen soveltaminen, ja julkaisupäivänä on useita porsaanreikiä. Ongelmia syntyy, kun lainanantajat toimivat useissa valtioissa. Lainanantajan käyttäytymistä säätelee sen valtion laki, jossa yrityksellä on pääasiallinen sijainti. Luottokorttiyhtiö voi sisällyttää siihen tilaan, jossa ei ole korotusta. Jos sama yritys avasi sivukonttorin toisessa valtiossa, se voisi veloittaa muuten laittoman koron kyseisessä valtiossa, koska sen pääasiallisen sijainnin tilalla ei ole koronmaksun rajaa.